Lukupiirin seuraava kokoontuminen

Seuraavan kerran lukupiiri kokoontuu keskiviikkona 24.2.2010 klo 18.30. Silloin käsiteltävänä Marko Kilven Kadotetut.

Tervetuloa vanhat ja uudet lukupiiriläiset!

...............................................................................................................................................

Lukupiirikooste 20.1.2010

Vuoden ensimmäiseen lukupiiritapaamiseen luimme Antti Hyryn Finlandia-palkitun Uunin. Antti Hyry on vuonna 1931 syntynyt tuottelias suomalainen kirjailija. Hän on valmistunut Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi. Hyryn ensimmäinen teos oli novellikokoelma Maantieltä hän lähti. Romaanien ja novellikokoelmien lisäksi Hyry on kirjoittanut myös kuunnelmia. Hänen tuotantoaan on käännetty muun muassa saksan, ruotsin ja viron kielille. Hyry on saanut teoksistaan useita palkintoja ja tunnustuksia.

Hyry on modernisti, ja hän kuvaa teoksissaan pohjoissuomalaista maaseutua ja lapsuutta niukasti sekä arkisesti. Hyry on aina ollut tyylilleen uskollinen, kaikkia muoti- ja pintailmiöitä välttelevä kirjailija. Uuni on jos mahdollista vieläkin ankarampi ja keskitetympi teos kuin Hyryn aiemmat romaanit. Uunia rakennetaan hyvin konkreettisesti ja perusteellisesti noin neljänsadan sivun verran. Hyryn kieli on korutonta ja konstailematonta. Tekeminen on aina ensiarvoisempaa kuin puhuminen. Hyry ei oikeastaan kerro Uunissa tarinaa, vaan tekee huomioita. Havainnot ja tapahtumat, jotka eivät johda seuraavaan, muodostavat kirjalle rungon.

Uunin päähenkilö Pietari on tuttu jo Hyryn aiemmista kirjoista. Pietari on iäkäs sähkömies, jolla on suuri perhe ja suku. Hän on myös uskonnollinen ihminen, jolle elämän arvoituksellisuus näyttäytyy luonnossa ja lapsissa, lämpimissä ihmissuhteissa. Nyt Pietari on päättänyt muurata leivinuunin. Eikä minkä tahansa uunin, vaan sellaisen, jonka sisälle mahtuvat palamaan liki kaksimetriset koivuhalot. Lukupiiriläisten mielestä päähenkilö Pietari oli jäyhä suomalainen perusmies, jonka ajatukset ja havainnot olivat paikoin jopa lapsellisia ja kummallisia. Vaikka Pietari oli uskonnollinen mies, ei se kuitenkaan paistanut liikaa kirjasta. Lukupiirissä pohdittiinkin uskonnollisuutta, ja sitä miten kirjailijan itsensä lestadiolaistausta on vaikuttanut Uunin sisältöön. Eniten se ehkä näkyi siinä, että kirjasta huokui tietty rauha ja tyyneys sekä onnellisuuden tunne. Kirjassa ei ollut mitään pahaa ja paikoin se näkyi jopa tietynlaisena naivistisuutena ja sokeutena nykypäivän kauheuksille.

Uuni kuvaakin perinteisen leivinuunin muuraamista pedanttisen tarkasti ja usein tuskallisen seikkaperäisesti. Romaanissa ei ole juuri muuta kuin uuni, mutta silti siinä on kaikki. Sen kerronta vaikuttaa äkkisiltään monotoniselta, mutta kehittyy kuitenkin mukaansatempaavaksi virraksi, josta ei malta astua pois. Lukijaltaan Antti Hyry odottaa runsaasti malttia ja kärsivällisyyttä.

Uunin teemaksi muodostuu elämän ja luonnon kiertokulku, asioiden suhteet ja tärkeysjärjestys sekä työn merkitys. Kirja pisti ajattelemaan nykypäivän hektistä elämänmenoa ja sai lukijan tajuamaan, että onni on tässä ja nyt. Jokaisen on itse rakennettava uuninsa eli jokainen on itse vastuussa elämästään ja onnestaan.

...............................................................................................................................................

Lukupiirikooste 14.10.2009

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on ruotsalaisen Linda Olssonin esikoisteos. Linda Olsson on ruotsalainen juristi, joka päätti vuonna 1990 toteuttaa unelmansa ja ryhtyä kirjailijaksi. Olsson muutti perheineen Uuteen-Seelantiin ja ryhtyi kirjoittamaan englanniksi. Olsson kirjoitti esikoisteostaan 15 vuotta, eikä suotta: se löysi heti tiensä lukijoiden sydämiin ja kirjasta tuli hetkessä maailmanlaajuinen bestseller. Uudessa-Seelannissa kirjasta tuli maan myydyin esikoisteos. Ruotsin kirjakauppaliitto valitsi sen vuoden 2006 parhaaksi romaaniksi ja kirjaa on myyty Ruotsissa jo yli 250000 kappaletta.

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on runollinen, lämmin romaani kahden naisen välisestä, poikkeuksellisesta ystävyydestä. Kirja kertoo äärimmäisen kauniisti ja elämänmakuisesti Astridin ja Veronican tarinat ja sen kuinka elämä yhdistää hienolla tavalla näiden kahden eri ikäisten naisten kohtalot. Naisilla ei pintapuolisesti arvaisi olevan juuri mitään yhteistä. Sisäisesti heitä kuitenkin yhdistää suurten menetysten tuska, padotut tunteet ja yksinäisyys.

Veronica on kirjailija, jonka pitäisi tehdä surustaan kirja. Hän matkustaa ruotsalaiseen syrjäkylään kirjoittamaan, mutta löytääkin sieltä toisen tarinan, johon hänen on tartuttava. Astrid taas on elänyt elämän, joka on tehnyt hänestä katkeran, vanhan erakon. Kahden naisen välille muodostuu ystävyys, joka saa aikaan ihmeitä. Molemmat naiset saavat toisestaan kuuntelijan ja sydänystävän, jonka avulla rakentaa oman elämänsä tarinaa.

Vaikka Olsson kirjoittaa todella kauniisti ja lohdullisesti, niin pelkkää tunnelmointia ja hehkutusta kirja ei kuitenkaan ole, vaan naisille on tapahtunut elämissään raskaita ja pysähdyttäviä asioita joiden takia kirjaa oli välillä jopa raskasta lukea. Naisten välinen lämmin ystävyys tuo kuitenkin tarinaan lohdullisuutta ja uskoa tulevaisuuteen. Kaksi rakkauden kadottanutta naista huomaa, että elämässä on sittenkin rakkautta ja kauneutta.

Lukupiiriläisten mielestä Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on erittäin herkkä ja kaunis romaani. Kirja sopii lukupiiriläisten mielestä hyvin myös runojen ystäville, sillä kirjailija on lainannut teokseensa tunnettujen kirjailijoiden ajatuksia. Joukossa on muun muassa suomenruotsalaisen Arvid Mörnen katkelmia.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan kirjailijan seuraavaa kirjaa Sonata for Miriam, joka ilmestyy suomeksi syksyllä 2010.

...............................................................................................................................................

Lukupiirikooste 16.9.2009

Syksyn toiseen lukupiiritapaamiseen luimme Carlos Ruiz Zafònin menestyskirjan Tuulen varjo. Carlos Ruiz Zafòn on espanjalainen kirjailija. Hän on kirjoittanut romaaneja ja nuortenkirjoja, sekä työskennellyt Los Angelesissa käsikirjoittajana. Hänen kirjansa Tuulen varjo valittiin luettavaksi, koska se on ollut huikea myyntimenestys kautta maailman eikä kukaan lukupiiriläinen ollut sitä vielä ehtinyt lukea. Tuulen varjon painokset yksinomaan Euroopassa ovat jo miljoonaluokkaa. Ilmestymisensä jälkeen se on kerännyt kriitikoilta kehuja ympäri maailmaa ja saanut runsaasti palkintoja. Carlos Ruiz Zafònin teoksia on julkaistu 45 maassa, ja niitä on käännetty yli 30 kielelle.

Kirjan suuri suosio herätti lukupiiriläisissä kiinnostusta ja siihen tartuttiinkin innolla ja suurin odotuksin. Eikä suotta, kirja vastasi lukupiiriläisten mielestä täysin ennakko-odotuksia ja jopa ylitti ne! Tuulen varjo on lähes kaikkea mitä kirjalta voi odottaa: se on samalla sekä herkkä rakkaustarina, että mukaansatempaava jännäri ja kauhukirja. Kirjan kertoja Barcelonalainen Daniel vierailee kirjan alussa kirjakauppias-isänsä kanssa Unohdettujen kirjojen hautausmaalla, josta hän saa valita yhden kirjan itselleen. Daniel valitsee Julian Caraxin kirjan Tuulen varjo. Kirja valloittaa Danielin täysin, ja hän haluaa saada käsiinsä kirjailijan muut kirjat. Niitä vaan ei tunnu löytyvän mistään. Daniel kiinnostuu kirjailijasta itsestään ja tämän elämästä alkaen selvittää, mitä Julian Caraxille todella tapahtui. Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Kunnes Caraxin tarina alkaa pelottavalla tavalla toistua hänen omassa elämässään...

Tuulen varjo on huikea sekoitus eri tyylejä, siitä löytyy kauhuromantiikkaa, ekspressionistisia kuvauksia, dekkarimaisuutta ja jopa ns. roskaromaaninkin piirteitä. Kokonaisuus pysyy kuitenkin hyvin kasassa ja tarina sekä juoni ovat mestarimaisesti punottuja. Huolimatta tarinan rankastakin aiheesta, ei kirjasta ole unohdettu huumoriakaan. Sitä löytyy varsinkin muutamasta kirjan päähenkilöstä. Kirjan henkilöhahmot onkin luotu taitavasti, kaikkia on kuvattu tarkasti ja uskottavasti. Henkilöiden luonteenpiirteet tulevat selkeästi ilmi ja lukija voi hyvin kuvitella kulloisenkin henkilön elävänä eteensä.

Kirjan kieli on herkullista luettavaa ja se on samalla sekä hersyvää, että sujuvaa ja helppolukuista. Suomentaja onkin onnistunut työssään loistavasti! Kirjan juonenkäänteet ovat loistavia, mutta paikoin hiukan sekavia. Kirjan sujuva kieli kuitenkin kannattelee näissäkin käänteissä lukijan helposti eteenpäin.

Tuulen varjo puhuttelee lukijaa monella tavalla. Se on kirjana hyvin moniulotteinen ja siinä tuleekin kaikki elämän "isot asiat" esille. Kirja kertoo rakkaudesta, onnellisuudesta ja  elämän tarkoituksesta, mutta myös köyhyydestä, katkeruudesta, julmuudesta, häpeästä ja anteeksiannosta. Lukupiiriläisten mielestä kirjassa korostui myös valintojen merkitys ihmisen elämässä. Kirja ikäänkuin kehoittaa: carpe diem! Tartu hetkeen!

Seuraavan kerran lukupiiri kokoontuu myymälässämme keskiviikkona 14.10 klo 18.30. Silloin keskustelemme Linda Olssonin uutuuskirjasta Laulaisin sinulle lempeitä lauluja.

Tervetuloa!
...............................................................................................................................................

Lukupiirikooste 19.8.2009

Syksyn ensimmäiseen lukupiirikokoontumiseemme luimme Joel Lehtosen rakastetun klassikkoteoksen Putkinotko. Yhteen helteiseen kesäpäivään sijoittuva suurtyö ilmestyi alun perin kahtessa osassa: Putkinotkon metsäläiset 1919 ja Putkinotkon herrastelijat 1920. Putkinotko, kuvaus laiskasta viinatrokarista ja tuhmasta herrasta -nimisenä teospari julkaistiin vuonna 1920. Putkinotko kytkeytyy Lehtosen Kerran kesällä -romaaniin ja Kuolleet omenapuut -novellikokoelmaan, ja ne muodostavatkin trilogian, jota voidaan pitää Lehtosen tuotannon kantavana osana. Lehtonen (1881-1934) oli suomalainen kirjailija, kääntäjä, kriitikko ja toimittaja. Hänen tuotantonsa oli monipuolista ja siihen sisältyykin niin romaaneja, runoja kuin novellejakin.

Putkinotko, suomalaisen kirjallisuuden humoristinen kestoklassikko kertoo omintakeisen vuokraviljelijä ja viinatrokari Juutas Käkriäisen monilapsisesta metsäläisperheestä ja näiden herraskaisesta vuokraisännästä, kirjakauppias Aapeli Muttisesta. Romaani käsittelee yhtä heinäkuista päivää, jolloin Juutaksen vaimo Rosina lähtee kaupunkikäynnille Savonlinnaan ja Aapeli Muttinen saapuu tarkastamaan tiluksiaan yhdessä rakastajattarensa kanssa.

Joel Lehtosta on pidetty yhtenä kirjallisuutemme kansankuvaajista. Putkinotkon alku johdattelee lukijan yksityiskohtaisesti Savolaiseen maalaismaisemaan, Kenkuinnimen rannoille. Myös päähenkilöitä eli Juutas ja Rosina Käkriäistä sekä heidän suurta perhettään kuvataan yksityiskohtaisesti henkilö henkilöltä.Vaikka perhe elääkin erittäin vaatimattomissa oloissa, ja nukkuvat yönsä rähjäisessä luteita kuhisevassa saunassa, ei kirjasta silti kuvastu epätoivo tai toivottomuus. Perhe sen sijaan tuntuu elävän vaatimattomista oloistaan huolimatta suhteellisen onnellista elämää. Vaikka lapsia on paljon ja ruokaa vähän, tuntuvat vanhemmat, varsinkin Rosina välittävän ja rakastavan aidosti jokaista lastaan. Monia Käkriäisen perheen sattumuksia on kuvattu erittäin humoristisesti ja kirjaa lukiessaan tuleekin väkisinkin hyvälle tuulelle. Varsinkin Rosinan apteekkikäynti on yksi kirjan hauskimmista kohtauksista.

Putkinotkossa käsitellään kahden yhteiskuntaluokan törmäystä, mutta sen Lehtonen tekee humoristisella otteella. Sivistyneen kirjakauppias Muttisen ja sivistymättömän viinatrokari Käkriäisen ajatusmaailmojen törmäämistä kuvataan osin erittäin hauskasti ja huumorin siivittämänä. Vaikka Juutaksen ja vuokraisännän välillä tuntuukin olevan jännitettä, niin loppujen lopuksi tulee kirjaa lukiessaan tunne, että eivät heidän maailmansa niin kovin kaukana toisistaan ole kuitenkaan.

Lukupiiriläisten mielestä Putkinotko on erittäin hyvä ja hauska kirja. Vaikka kirja ilmestyikin lähes sata vuotta sitten, on se silti vieläkin ajankohtainen teos. Ihmisten elämä ja ongelmat ovat kuitenkin pääpiirteittäin hyvin samantyyppisiä niin silloin kuin nykyäänkin. Kirjan kieli on hyvää ja helppolukuista. Lehtosen klassikkoteos vetää edelleen puoleensa ja puhuttelee nykylukijaakin. Kirjaa lukiessaan voi lähes aistia helteisen kesäisen suomi-idyllin.

Seuraavan kerran lukupiiri kokoontuu myymälässämme keskiviikkona 16.9. klo 18.30. Silloin keskustelemme Carlos Ruiz Zafonin menestysromaanista Tuulen varjo.

Tervetuloa uudet ja vanhat lukupiiriläiset!

...............................................................................................................................................

Lukupiirikooste 13.5.2009

Toukokuun tapaamiseen luimme Richard Yatesin suuresti kehutun kirjan Revolutionary road. Kirja on Yatesin esikoisteos, joka ilmestyi vuonna 1961. Ilmestyessään Revolutionary road julistettiin kriitikoitten toimesta heti mestariteokseksi. Yatesin esikoisromaania pidettiin myöhemmin myös ehdottomasti hänen tuotantonsa parhaimpana, niin kuin hän itsekin sitä lopulta piti.  Yatesin tuotantoon sisältyy seitsemän romaanin lisäksi kaksi novellikokoelmaa, näytelmiä ja esseitä. Revolutionary roadista on myös tehty elokuva, jonka pääosissa ovat Kate Winslet ja Leonardo DiCaprio.

Revolutionary road on hellä ja armoton romaani unelmien haaksirikosta ja hauraasta avioliitosta. Kirja kertoo realistisesti ja jopa sarkastisesti amerikkalaisesta 1950-luvun umpioituneesta lähiöelämästä. Yatesin romaani rakentuu Frank ja April Wheelerin hajoavan avioliiton ympärille. Ulospäin liitto näyttää mallikelpoiselta, mutta todellisuus onkin jotain aivan muuta. Frankin ja Aprilin elämä rakentuukin valheen ja itsepetoksen varaan. Molemmat tuntuvat omalla tavallaan syyttävän toisiaan omien unelmiensa ja haaveidensa toteutumattomuudesta ja ontto, kliseinen esikaupunkielämä tuntuu ahdistavan molempia suunnattomasti.

Kaikki muuttuu kuitenkin kun April keksii että perheen tulisi muuttaa Pariisiin. Siellä kaikki olisi toisin, vaikka elämän joutuisikin siellä rakentamaan aivan tyhjän päälle. Pariisiin muuton suunnittelu on kuin piristysruiske Frankin ja Aprilin avioliitolle. April etsisi Pariisista töitä ja Frank saisi aikaa etsiä itseään. Pikku hiljaa alkaa kuitenkin paljastua, että suunnitelma ei olekaan kovin viisas, eihän Frankilla olisi Pariisissa edes töitä, eikä kumpikaan heistä osaa kieltäkään. Suunnitelmat kuitenkin romuttuvat kun April alkaa odottaa lasta ja lopulta kaikki romahtaakin käsiin.

Yatesin romaanin intensiivinen, tarkkanäköinen ja erittäin rehellinen kerronta tempaisee lukijansa mukaan heti alkusivuilta lähtien. Vaikka kirjan tapahtumat kertovatkin 1950-luvusta, niin silti kirjan tarina ei tunnu kärsineen ajasta lainkaan. Samanlaisten ongelmien parissa kamppailevat ihmiset tänäkin päivänä. Kirja on rehellistä ja todentuntuista kerrontaa avioliiton ongelmista, kateudesta, mielenterveysongelmista sekä ihmisten jatkuvasta kaipuusta johonkin parempaan.

Vaikka kirjan tarina onkin surullinen, niin silti kirjaa oli hauska ja mukava lukea. Kirjailija kuvailee päähenkilöitä hauskasti, paikoin jopa pilkallisestikin. Kirjassa on paljon sarkastisia, koomisia ja liioiteltujakin piirteitä. Välillä suorastaan tuntui, että kirjailija tekee suoranaista pilkkaa kirjan hahmoista. Kirja on kaiken kaikkiaan erittäin inhimillinen ja realistinen kertomus amerikkalaisesta unelmasta ja sen hajoamisesta.

Lukupiiri jää kesätauolle ja seuraavan kerran kokoonnumme keskiviikkona 19.8. klo 18.30. Silloin keskustelemme Joel Lehtosen klassikkoteoksesta Putkinotko.

Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat lukupiiriläiset!

...............................................................................................................................................

Lukupiirikooste 8.4.2009

Kolmannessa lukupiirissämme käsittelimme Unni Drouggen uutuuskirjaa Pahuudella on rakkauden kasvot. Kirja on omaelämänkerrallinen romaani Unni Drouggesta itsestään ja hänen elämästään muutaman vuoden ajalta. Alussa Unni elää rankan eron jälkeen viiden lapsensa kanssa suhteellisen normaalia ja mukavaa elämää, kunnes hän kohtaa itseään nuoremman Nicklaksen. He rakastuvat toisiinsa kiihkeästi, mutta pian suhde alkaa vääristyä sairaaksi ja väkivaltaiseksi eikä mikään ole enää ennallaan.

Kirjassa Unni kertoo itseään säästämättä väkivaltaisesta parisuhteestaan ja siitä, miten hän lopulta löysi voimia selviytyä ulos helvetillisestä tilanteesta. Unni Drougge sanoo, että kirjoittaessaan kirjaa hän päätti olla täysin rehellinen ja kertoa kaiken, myös erotiikkaan, vihaan ja itsetuhoisuuteen liittyvät asiat. Lisäksi hän haluaa kirjassa tuoda esiin jotakin, mitä useat eivät edes tule ajatelleeksi: pitkään kestäneestä sorrosta toipuminen on vaivalloinen ja erittäin pitkä prosessi.

Kaikilla lukupiiriläisillä oli hyvin yhtenevät mielipiteet kirjasta. Kaikkien mielestä kirja oli erittäin vastenmielinen ja todella raskas luettava. Lähes kaikki olivat sitä mieltä että kirja olisi jäänyt lukematta jos olisi etukäteen tiennyt minkälainen lukukokemus kirja tulee olemaan. Kirja oli monien mielestä silkkaa rumaa pornoa ja väkivaltaa.

Vaikka kirja olikin osittain jopa pelottavan vastenmielinen, niin toisaalta se oli kuitenkin äärettömän rehellinen tilitys siitä, miten nainen jää väkivaltaiseen suhteeseen kestäen kaiken pahan ja tuskan mitä perheväkivaltaan liittyy. Käsittämättömän usein nämä naiset myös ottavat syyt niskoilleen ja syyttävät itseään tilanteesta.

Kirjan ahdistavuutta lisäsi tietoisuus siitä, että tämä kaikki on oikeasti tapahtunut ja kirjailija todella kertoo omista kokemuksistaan. Tämä synnyttikin lukupiirissä vilkkaan keskustelun ja kaikkia ihmetyttikin että miksi ihmeessä kirjailija salli kaiken tämän tapahtuvan ja antoi kohdella itseään noin väärin niin monta vuotta? Kirjaa lukiessa oli jollekin tullut jopa raivon tunteita, milloin kirjailijaa itseään, milloin häntä pahoinpidellyttä Nicklasta kohtaan. Käsittämätöntä oli sekin, että kirjailija jopa hylkäsi lapsensa Nicklaksen takia!

Kirja kertoo realistisesti perheväkivallan rumuudesta ja siitä miten tuskallista se asianosaisille voi olla. Kirjailija on itse sanonut haluavansa kirjan avulla auttaa muita samassa tilanteessa olevia naisia ryhdistäytymään ja avaamaan silmänsä. Unni Drougge onkin saanut kirjastaan paljon kiitettävää palautetta alistetuilta naisilta. He ovat kokeneet saaneensa ymmärrystä omaan tilaansa ja rohkeutta lähteä. Ulkopuoliselle ja perheväkivaltaa kokemattomalle kirja oli kuitenkin hyvin vastenmielinen ja ahdistava luettava. Kirjan luettuaan mielessä pyöri vain että miten tämä kaikki on mahdollista? Miksi ihmeessä kirjailija antoi kaiken tapahtua niinkin kauan? Ehkäpä sitä ei voikaan ymmärtää kuin sellainen joka on joutunut itse joskus kokemaan saman.

...............................................................................................................................................

Lukupiirikooste 4.3.2009

Toisessa lukupiirikokoontumisessa käsittelimme Alan Drew:n kirjaa Vesipuutarhat. Kirja kertoo kahden nuoren, turkkilaisen tytön ja amerikkalaisen pojan rakastumisesta toisiinsa ja kahden täysin erilaisen kulttuurin yhteentörmäyksestä. Nuorten traaginen rakkaustarina on kuin nykypäivään sijoittuva Romeo ja Julia-muunnelma. Kirja kuvaa taitavasti muslimimaiden ja lännen välistä kuilua nykypäivänä. Vaikka kirjan tapahtumat olivat paikoin hämmentäviä ja jopa rajujakin, niin kirjan luettuaan muslimien elämä valottui ja konkretisoitui taas hiukan uudella tavalla.

Vesipuutarhat oli kaikkien lukupiiriläisten mielestä hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Teksti oli sujuvaa ja helppolukuista. Kirjasta huomasi selkeästi, että se oli ammattikirjoittajan teos, vaikka esikoiskirja olikin. Vesipuutarhat oli lukupiiriläisten mielestä miellyttävä kirja lukea. Se oli kevyt, mutta ei kuitenkaan liian viihteellinen. Tosin kirjassa esiintyvä ”turkkilainen kirjoitus” koettiin paikoin häiritseväksi. Kirjan tapahtumat olivat ajankohtaisia ja antoivat lukijalle paljon ajattelemisen aihetta. Mielenkiinto pysyi yllä loppuun asti ja lukijalle annettiin mahdollisuus muodostaa itse oma mielipiteensä asioista.

Joidenkin lukupiiriläisten mielestä kirja oli kuitenkin tietyiltä osin hienoinen pettymys. Koettiin, että kirjaa oli yritetty ympätä vähän liikaakin nykypäivän kliseitä, vanhempien kunnioittamisesta nuorten itsensä viiltelemiseen asti. Paikoin kirjan tapahtumat olivat myös ennalta arvattavia ja rakkaustarina tuntui hiukan liikaa ns. teinirakkaustarinalta.

Vesipuutarhat herätti kuitenkin lukupiiriläisissä paljon ajatuksia ja kirjasta saatiinkin aikaan oikein antoisa keskustelu. Paljon kysymyksiä herätti mm. naisten asema muslimikulttuurissa sekä muslimikulttuurin ja länsimaisen kulttuurin eroavaisuudet. Keskustelua herätti myös länsimaiden toiminta ja lähetystyö muslimimaissa. Mikä onkaan viime kädessä sen merkitys ja motiivi..?
Lisäksi pohdittiin sitäkin, että mikä loppujen lopuksi määritteleekään muslimikulttuurin toimintatapoja? Onko taustalla uskonto vai kulttuuri ylipäätään?

...............................................................................................................................................

Mikkelin Suomalaisen Kirjakaupan lukupiirin ensimmäinen kokoontuminen

Lukupiiri kokoontui myymälässämme ensimmäistä kertaa 28.1.2009. Paikalle oli saapunut muutama innokas kirjojen ystävä. Ensimmäisenä kirjan käsittelimme Arne Nevanlinnan Finlandia-ehdokkaana olleen kirjan Marie. Kaikki lukupiiriläiset olivat perehtyneet huolella teokseen ja kirjasta saatiinkin aikaan mukava ja antoisa keskustelu.

Lukupiiriläiset olivat yhtä mieltä siitä, että kirja oli hyvä ja kielellisesti erittäin upea. Toisaalta taas henkilökuvaus koettiin ohueksi ja vajaaksi. Moni kohta kirjassa jäi askarruttamaan lukijoita ja tiettyjä henkilöhahmoja olisi suotu kuvailtavaksi perusteellisemmin. Esimerkiksi päähenkilön poika jäi lukijoille vieraaksi. Yhtä mieltä oltiin myös siitä, että päähenkilön ajatukset olivat yllättävän ”nuorekkaita” satavuotiaalle henkilölle. Tämä koettiin toisaalta ihan positiiviseksi asiaksi. Lisäksi kirjasta selkeästi esiin nouseva seksuaalisuuden teema herätti useita ajatuksia ja kysymyksiä.

 Useimpien lukupiiriläisten mielestä kirja oli myös yllättävä. Ei olisi ihan heti uskonut, että Marie on miehen kirjoittama. Teksti ja sisältö koettiin ehkä enemmän naisten maailmaan sijoittuvaksi. Kirjan loppu oli kaikkien lukupiiriläisten mielestä pettymys. Eräs lukupiiriläinen sanoikin, että loppu oli kuin jostain ihan toisesta kirjasta. Sen ei koettu sopivan tähän kirjaan ollenkaan. Tämä herättikin kysymyksiä siitä, että mitähän kirjailija mahtoi tällä yllättävällä lopulla ajaa takaa.

Kirja oli kaikkien lukupiiriläisten mielestä moniulotteinen ja joku totesikin, että kirja olisi varmaan syytä lukea toisenkin kerran, jolloin siitä aukeaisi varmasti uusia ulottuvuuksia.